lauantai 21. maaliskuuta 2009

Miksi ei lapsia

Vapaaehtoisen lapsettomuuden valinnut kuulee usein kysymyksen: "Miksi et halua lapsia?" Tai "Ai et halua lapsia?? Miksi ihmeessä et?!?"

Miksi minun pitäisi haluta lapsia?
Miksi lapsettomuuden valintaa joutuu perustelemaan?

Minulla on syyni, jotka jaan useiden muiden lapsettomuuden valinneiden kanssa. Ennen kaikkea: En halua lapsia. Piste. Eikö se riitä syyksi? Pitäisi riittää.
En myöskään halua luopua vapaudestani rahan ja ajankäyttön suhteen. Tarkempia syitä on vaikka millä mitalla, kokosin erään aiheeseen liittyvän foorumikeskustelun sisällöistä listan, josta tuli lähes kaksi sivua. Niitä nyt ei kuitenkaan ole syytä eritellä tässä, sillä tuo vapaus on aika kaikenkattava perustelu.

Ne, jotka yrittävät vakuuttaa lasten olevan avain onneen ja tuntuvat ajattelevan, että kaikkien kansalaisvelvollisuus on avioitua ja täyttää maa, esittävät minulle aina vasta-argumentin: "Mutta nuohan ovat aivan typeriä syitä! Et sinä sitten enää noin ajattele, kun sinulla on niitä lapsia."

Aivan.

Minä olen onnellinen nyt, rakastan elämääni tällaisena kuin se on. Miksi ihmeessä haluaisin tehdä minulle nyt tärkeistä asioista merkityksettömiä, kun en edes halua lapsia? Totta kai ihmisten prioriteetit muuttuvat lasten saamisen myötä, mutta ei helvetti sentään, onko se jokin asia, mihin tulisi pyrkiä, halusi tai ei?


Kun joku ilmoittaa, että haluaa lapsia, kuka silloin kysyy: "Miksi ihmeessä?!? Oletko nyt ihan varma?? Miksi kukaan haluaisi omakotitalon esikaupunkialueella, kaksi lasta ja koiran?!?"
"Perustele!"